Kylvyssä

Turkoosia vettä, valkoista hiekkaa, tunnelmallisia kalastajakyliä, korkeita kallioita, merenherkkuja, hymyileviä kasvoja ja auringossa palanut nenänpää. Ei kuitenkaan olla sen pidemmällä kuin naapurimaassa, Ruotsissa. Siitä huolimatta ihmettelen joka päivä, miten voi samaan aikaan viettää saaristolaiselämää ja suunnata katseensa kohti ulappaa, jossa kuohuvat Atlantilta tulevat aallot.

Image

Muutamia havaintoja olemme ehtineet jo tehdä länsirannikolta. Ihmiset tuntuvat seilaavan suuremmilla veneillä kuin Itämerellä. Tämä on ihan ymmärrettävääkin, sillä reippaammalla kelillä kun poistuu saarten suojista, nousee ulapalle melkoinen aallokko. Lisäksi luonnonsatamissa voi hyvin olla neljä metriä syvää, joten niihin voi huoletta rantautua hieman suuremmallakin purrella.

Huikeinta on kuitenkin se, miten kirkasta (ja suolaista) merivesi on. Eilen illalla rantauduimme uhkeiden kallioiden suojaan luonnonsatamaan, kuin suoraan merivesiakvaarioon. Turkoosin veden alla näkyi erilaisia leviä ja meren pohjasta hohti simpukoita. Veneen seuraksi ilta-aurinkoon ui tuhatpäinen parvi pikkukaloja.

Tähän asti loma ei olisi voinut paremmin sujua. Paria pilvisempää päivää lukuun ottamatta meitä on hemmoteltu auringonpaisteella lähes joka päivä. Olimme pari päivää sitten määränpäässämme, eli Koster-saarilla, josta on vain kivenheiton pituinen matka Norjaan. Sen huomasi satamassakin, jossa veneiden koko oli vielä astetta suurempi ja suurimman osan perässä liehui Norjan lippu. Kosteria sanotaan Ruotsin länsirannikon aurinkoisimmaksi paikaksi, sillä Norjan vuoret blokkaavat sadepilvet, ja sen vuosi siellä on keskimääräistä selkeämpää. Vinkkasin lähtiessä vuorille silmää kiitokseksi, että jaksoivat taas pitää pilvet poissa ja me saimme kylpeä auringossa.

Image

 

Astu laivaan!

Tervetuloa seuraamaan matkoja merellä. Tämä blogi jatkaa siitä, mihin Charapitan vanavedessä jäi. Miehistö on edelleen sama (eli kapteeni Julius ja saariston lapsi Päivi), mutta pursi on uusi. Meitä kuljettaa aalloilla Merianna, joka tulee blogin myötä varmasti tutuksi. Purjeveneistä kiinnostuneille kerrottakoon, että Merianna on malliltaan H-35.

Seilaamme tänä kesänä Ruotsissa. Matkamme alkoi jo juhannusviikonloppuna ja olemme parasta aikaa Bohuslänissä, Ruotsin länsirannikolla. Täällä seilaamme vielä heinäkuun alkuviikoille, jonka jälkeen keula käännetään kohti kotisatamaa. Kotimatka kulkee Götakanalin kautta Tukholman saaristoon ja sieltä Helsinkiin.

Mitä kaikkea matkan varrelta löytyy? Kenen huone on Meriannan kajuutassa? Minkälaista ruokaa veneessämme syödään? Ja mikä on reitti Tukholmasta Helsinkiin? Näihin kysymyksiin saattaa tulla vastaus matkan aikana. Hyppää kyytiin ja anna tuulen tuivertaa hiukset takkuun!

_MG_6252